Olen miettinyt tätä jo pitkään. Kirjoitan kolmea blogia, joista tämä on nähnyt pahuutta liikaa. Tämä on aina ollut se "angstiblogi," joka on aiheuttanut minulle ja muille enemmän surua, tuskaa ja pelkoa kuin iloa. En minä tänne ole edes osannut kertoa, kuinka mukaviakin hetkiä minun elämääni on mahtunut. Siihen on aina pitänyt olla toisia blogeja ja toisia ihmisiä.
Olen tuntenut myös pahaa oloa siitä, kun en ole osannut kirjoittaa tänne tai kun olen kirjoittanut tänne "liikaa." Viimeaikoina en ole osannut kirjoittaa mitään, ja on tuntunut melkein siltä että kaikista elämän pienimmistäkin suruista pitäisi tehdä jotain suurta ja vaikeaa.
Tämä blogi on minulle aina rakkain, sillä minä kasvoin tämän kanssa. Olen tämän avulla päässyt myös toteuttamaan itseäni eniten ja jätän tämän muistoksi itselleni siitä, ettei kaikki ole aina niin selkeää kuin voisi kuvitella.
Minä en unohda teitä ikinä. Kiitos kun olette olleet siinä.
Miksi tämä on ainoo mistä minä tiiän?
VastaaPoistaEikä se haittaa vaikka kirjotat harvoin, kohan susta jotain kuulee :---c